₁Var och en som tror att Jesus är Kristus, han är född av Gud; och var och en som älskar honom som födde, han älskar ock den som är född av honom. ₂Därför, när vi älska Gud och hålla hans bud, då veta vi att vi älska Guds barn. ₃Ty däri består kärleken till Gud, att vi hålla hans bud; och hans bud äro icke tunga. ₄Ty allt som är fött av Gud, det övervinner världen; och detta är den seger som har övervunnit världen: vår tro. ₅Vilken annan kan övervinna världen, än den som tror att Jesus är Guds Son?

₆Han är den som kom genom vatten och blod, Jesus Kristus, icke med vattnet allenast, utan med vattnet och blodet. Och Anden är den som vittnar, eftersom Anden är sanningen. ₇Ty tre äro de som vittna: ₈Anden, vattnet och blodet; och de tre vittna ett och detsamma. ₉Om vi taga människors vittnesbörd för gott, så må väl Guds vittnesbörd vara förmer. Detta är ju Guds vittnesbörd, att han har vittnat om sin Son. ₁₀Den som tror på Guds Son, han har vittnesbördet inom sig själv; den som icke tror Gud, han har gjort honom till en ljugare, eftersom han icke har trott på Guds vittnesbörd om sin Son. ₁₁Och detta är vittnesbördet: att Gud har givit oss evigt liv; och det livet är i hans Son. ₁₂Den som har Sonen, han har livet; den som icke har Guds Son, han har icke livet.

₁₃Detta har jag skrivit till eder, för att I skolen veta att I haven evigt liv, I som tron på Guds Sons namn. ₁₄Och detta är den fasta tillförsikt vi hava till honom, att om vi bedja om något efter hans vilja, så hör han oss. ₁₅Och om vi veta att han hör oss, vadhelst vi bedja om, så veta vi ock att vi redan hava det som vi hava bett honom om i vår bön. ₁₆Om någon ser sin broder begå en synd som icke är en synd till döds, då må han bedja, och så skall han giva honom liv, om nämligen synden icke är till döds. Det finnes synd till döds; för sådan säger jag icke att man skall bedja. ₁₇All orättfärdighet är synd; dock finnes det synd som icke är till döds.

₁₈Vi veta om var och en som är född av Gud att han icke syndar, ty den som har blivit född av Gud, han tager sig till vara, och den onde kommer icke vid honom. ₁₉Vi veta att vi äro av Gud, och att hela världen är i den ondes våld. ₂₀Och vi veta att Guds Son har kommit och givit oss förstånd, så att vi kunna känna den Sanne; och vi äro i den Sanne, i hans Son, Jesus Kristus. Denne är den sanne Guden och evigt liv.

₂₁Kära barn, tagen eder till vara för avgudarna.

₁Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa isää, rakastaa myös hänen lastaan. ₂Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään. ₃Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. ₄Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.

₅Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?

₆Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta – ei ainoastaan veden, vaan veden ja veren. Ja Henki on todistaja, sillä Henki on totuus. ₇Todistajia on näin kolme: ₈Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme todistavat yhtäpitävästi.

₉Hyväksymmehän me ihmistenkin todistuksen, ja Jumalan todistus on paljon painavampi. Tämä on Jumalan todistus: hän on todistanut Pojastaan. ₁₀Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko, tekee hänestä valehtelijan, hän kun ei usko itse Jumalaa. ₁₁Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. ₁₂Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.

₁₃Tämän kaiken olen kirjoittanut teille, Jumalan Poikaan uskoville, jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä. ₁₄Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti. ₁₅Ja kun tiedämme hänen kuulevan kaikki pyyntömme, tiedämme myös, että saamme sen mitä häneltä pyydämme.

₁₆Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan. ₁₇Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan.

₁₈Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta. ₁₉Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.

₂₀Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.

₂₁Lapseni, pysykää erossa vääristä jumalista!

₁Juohkehaš gii osku ahte Jesus lea Kristus, lea riegádan Ipmilis, ja juohkehaš gii ráhkista áhči, ráhkista maiddái su máná. ₂Das mii diehtit ahte ráhkistit Ipmila mánáid, go mii ráhkistit Ipmila ja doallat su báhkkomiid. ₃Ipmila ráhkisteapmi lea dat ahte mii doallat su báhkkomiid, ja su báhkkomat eai leat lossadat. ₄Buot mii lea riegádan Ipmilis, vuoitá máilmmi. Ja dát lea dat vuoitu mii lea vuoitán máilmmi: min osku. ₅Gii dalle vuoitá máilmmi, juos ii dat gii osku ahte Jesus lea Ipmila Bárdni?

₆Son, Jesus Kristus, lea boahtán čázi ja vara bokte – ii aivvefal čázi, muhto čázi ja vara. Ja Vuoigŋa lea duođašteaddji, dainna go Vuoigŋa lea duohtavuohta. ₇Golbma leat mat duođaštit: ₈Vuoigŋa, čáhci ja varra, ja dan golmma duođaštus lea oktasaš. ₉Miihan dohkkehit olbmuid duođaštusa, muhto Ipmila duođaštus lea ollu stuorit, danin go dát lea Ipmila duođaštus: Son lea duođaštan iežas Bártni birra. ₁₀Das gii osku Ipmila Bárdnái, lea duođaštus iežas siste. Dat gii ii oskko Ipmilii, dahká su gielástallin, go son ii leat oskon Ipmila duođaštussii su iežas Bártni birra. ₁₁Ja dát lea dat duođaštus: Ipmil lea addán midjiide agálaš eallima, ja dat eallin lea su Bártni siste. ₁₂Geas lea Bárdni, das lea eallin, muhto geas ii leat Ipmila Bárdni, das ii leat eallin.

₁₃Dán mun lean čállán didjiide geat oskubehtet Ipmila Bárdnái, vai diehtibehtet ahte dis lea agálaš eallin. ₁₄Ja mii oažžut roahkkadit lahkanit Ipmilii ja oskut ahte son gullá min, jos mii átnut juoidá su dáhtu mielde. ₁₅Ja go mii diehtit ahte son gullá buot min átnumušaid, de mii maiddái diehtit ahte mii oažžut dan maid mii sus átnut.

₁₆Jos muhtun oaidná vieljas dahkamin suttu mii ii doalvvo jápmimii, de son galgá rohkadallat ja nu addit sutnje eallima; mun oaivvildan daid geaid suddu ii doalvvo jápmimii. Leat maiddái suttut mat dolvot jápmimii, muhto dakkár suttuid dihte mun in ávžžo din rohkadallat. ₁₇Buot vearrivuohta lea suddu, muhto lea maiddái suddu mii ii doalvvo jápmimii.

₁₈Mii diehtit ahte ii oktage gii lea riegádan Ipmilis, suddut. Son gii lea riegádan Ipmilis, várjala sis juohkehačča, vai Bahá ii guoskka sidjiide. ₁₉Mii diehtit ahte mii leat Ipmila olbmot, muhto oppa máilbmi orru Bahá válddis.

₂₀Mii maiddái diehtit ahte Ipmila Bárdni lea boahtán ja addán midjiide jierpmi dovdat su guhte lea Duohta. Dan Duođa siste mii eallit go leat su Bártni Jesus Kristusa siste. Son lea duohta Ipmil ja agálaš eallin. ₂₁Mánážiiddán, váruhehket eahpeipmiliin!