Kuningas saa kuulla temppelin rikkauksista
Pyhässä kaupungissa vallitsi rauha, ja lakeja noudatettiin erittäin tunnollisesti, sillä ylipappi Onias oli hurskas mies ja vihasi kaikkea vääryyttä. Kuninkaatkin pitivät arvossa pyhää paikkaa ja lähettivät temppelille runsaasti lahjoja. Aasian kuningas Seleukos jopa maksoi omista varoistaan kaikki uhripalveluksesta koituvat kulut.
Muuan Simon, joka kuului Benjaminin sukuun, oli saanut nimityksen temppelin esimieheksi. Hän oli ylipapin kanssa eri mieltä siitä, kuinka kaupankäynti tulisi Jerusalemin toreilla järjestää. Kun hän ei saanut Oniasta taipumaan, hän lähti tapaamaan Apolloniosta, Thraseaksen poikaa, joka oli tuohon aikaan Foinikian ja koko Eufratin länsipuolisen alueen käskynhaltija. Hän kertoi Apolloniokselle, että Jerusalemin aarrekammiossa oli sanoin kuvaamattomat rikkaudet; rahaa oli niin paljon, ettei sen määrä enää ollut laskettavissa. Varoja ei ollut tarkoitettu uhripalvelukseen, ja niinpä ne voisi siirtää kuninkaan valvontaan.
Kun Apollonios sitten tapasi kuninkaan, hän kertoi, millaisista rikkauksista oli kuullut. Silloin kuningas käski korkean virkamiehensä Heliodoroksen mennä Jerusalemiin ja ottaa haltuunsa nämä varat.
Heliodoros lähti heti matkaan. Hänen kerrottiin tekevän tarkastusmatkan Foinikian ja muun Eufratin länsipuolisen alueen kaupunkeihin, mutta todellisuudessa hän meni suorittamaan kuninkaalta saamaansa tehtävää. Kun hän sitten saapui Jerusalemiin, ylipappi ja koko kaupunki ottivat hänet ystävällisesti vastaan. Hän kertoi, millaisia tietoja oli saanut ja miksi oli tullut kaupunkiin, ja kysyi, pitivätkö tiedot paikkansa.
Ylipappi selitti, että varat oli talletettu kammioon leskiä ja orpoja varten ja että osa niistä kuului Hyrkanokselle, Tobian pojalle, joka oli hyvin vaikutusvaltainen mies. Asia ei ollut ollenkaan niin kuin jumalaton Simon oli väittänyt, ja hopeaakin oli kaikkiaan vain neljäsataa talenttia, kultaa kaksisataa talenttia. Ei voitu ajatellakaan, että ne joutuisivat kärsimään vääryyttä, jotka luottivat paikan pyhyyteen ja kautta koko maailman kunnioitetun temppelin arvoon ja koskemattomuuteen.
Heliodoros kuitenkin vetosi kuninkaalta saamaansa käskyyn ja ilmoitti yksikantaan, että rahat liitettäisiin kuninkaan kassaan. Hän nimesi päivän, jona hän tulisi temppeliin ja panisi toimeen sen varojen tarkastuksen.
Jumala pelastaa temppelinsä
Koko kaupunki oli ahdistuksen vallassa. Papit heittäytyivät pyhissä asuissaan uhrialttarin eteen, kohottivat katseensa taivasta kohti ja pyysivät, että hän, joka oli säätänyt lain säilytettäviksi jätetyistä varoista, pitäisi rahat koskemattomina niitä varten, joille ne oli talletettu. Joka näki ylipapin, järkyttyi näkemästään: miehen ilme ja kasvojen kalpeus paljastivat, millaista tuskaa hän tunsi. Hänen koko ruumiinsa vapisi kauhusta, ja jokainen saattoi nähdä, kuinka hän sydämessään kärsi.
Taloista ryntäsi joukoittain miehiä, ja kaikki yhtyivät rukoukseen, koska pyhä paikka oli vaarassa joutua häväistyksi. Kadut täyttyivät naisista, joilla oli yllään rintojen alta vyötetty säkkivaate. Nuoret tytöt, jotka eivät saaneet lähteä kotoa, juoksivat porteille ja katoille ja kurkottelivat ikkunoista. Kaikki naiset kohottivat kätensä taivasta kohti ja huusivat Jumalaa avukseen. Oli säälittävää nähdä, kuinka joka puolella oli maahan langenneita ihmisiä ja kuinka ylipappi odotti tulevaa ahdistuksen vallassa.
Kansa rukoili kiihkeästi, että kaikkivaltias Herra turvaisi ja varjelisi varat, jotka oli uskottu talletettaviksi. Heliodoros kuitenkin jatkoi toimiaan saamansa käskyn mukaisesti. Mutta kun hän sotilaineen tuli aarrekammiolle, kaikkien henkien ja voimien valtias lähetti sellaisen ilmestyksen, että kaikki, jotka olivat uskaltautuneet paikalle, kauhistuivat Jumalan voimaa ja lamaantuivat pelosta. He näkivät uljaasti varustetun hevosen, jonka selässä oli kauhistuttava ratsastaja, ja hevonen ryntäsi kohti Heliodorosta ja potki häntä etukavioillaan. Ratsumiehellä oli kultainen haarniska. Heliodoroksen eteen ilmestyi myös kaksi nuorukaista; he olivat ihmeen voimakkaita ja hyvin kauniita, ja heillä oli yllään upeat vaatteet. He asettuivat Heliodoroksen kummallekin puolen ja alkoivat ruoskia häntä, ja iskuja sateli taukoamatta.
Heliodoros kaatui äkisti maahan, ja sankka pimeys ympäröi hänet. Hänet nostettiin ylös ja pantiin kantotuoliin. Vielä äsken hän oli tullut aarrekammion luo suuren seurueen ja sotilasosastonsa kanssa, mutta nyt häntä kannettiin pois. Aseista ei ollut apua, kun hän sai nähdä ja kokea Jumalan mahdin. Siinä hän nyt virui Jumalan voiman mykistämänä, vailla toivoa henkiin jäämisestä, mutta kansa ylisti Herraa, joka näin ihmeellisellä tavalla oli tuottanut kunniaa pyhälle paikalleen. Temppeli, joka hetkeä aikaisemmin oli ollut pelkoa ja ahdistusta täynnä, täyttyi nyt ilosta ja riemusta. Kaikkivaltias Herra oli ilmestynyt heille!
Temppelin häpäisijä tunnustaa Jumalan mahdin
Muutamat Heliodoroksen seuralaiset kääntyivät nyt kiireesti Oniaksen puoleen ja pyysivät, että hän huutaisi avuksi Korkeinta ja pelastaisi henkitoreissaan makaavan miehen. Ylipappi toimittikin uhrin Heliodoroksen pelastamiseksi, sillä hän pelkäsi, että kuningas voisi luulla pahoinpitelyn olevan jollakin tavoin juutalaisten syytä. Kun hän toimitti sovitusuhria, samat nuorukaiset ilmestyivät samoissa vaatteissa Heliodorokselle, seisahtuivat tämän eteen ja sanoivat: »Olet suuren kiitoksen velkaa ylipappi Oniakselle. Hänen tähtensä Herra jättää sinut henkiin. Sinä sait ruoskaniskusi taivaasta. Julista kaikille, kuinka suuri on Jumalan voima.» Tämän sanottuaan he hävisivät näkyvistä.
Heliodoros toi uhrin ja lupasi toimittaa suuria lahjoja Herralle, joka oli jättänyt hänet eloon. Sitten hän hyvästeli Oniaksen ja lähti miehineen paluumatkalle kuninkaan luo, ja hän todisti kaikille niistä Korkeimman Jumalan teoista, jotka oli omin silmin nähnyt.
Kun kuningas kysyi Heliodorokselta, kuka olisi sopiva lähetettäväksi uudelle matkalle Jerusalemiin, hän vastasi: »Jos sinulla on joku vihamies tai tiedät jonkun vehkeilevän hallintoasi vastaan, lähetä sinne hänet. Saat hänet takaisin ruoskittuna, jos hän ylipäätään säilyy hengissä, sillä sen paikan yllä on todella jokin jumalallinen voima. Hän, jolla on asuinsijansa taivaissa, valvoo ja suojelee tuota paikkaa ja lyö hengiltä kaikki, jotka tulevat sinne pahoin aikein.»
Näin kävi Heliodoroksen, ja tällä tavoin aarrekammio pelastui.
