Viisaus puhuu itsestään
Viisauden ylistys
Viisaus ylistää itseään,
puhuu ylpeästi oman kansansa keskellä.
Korkeimman kokouksessa se avaa suunsa
ja puhuu arvonsa tuntien hänen joukoilleen:
– Minä olen lähtöisin Korkeimman suusta,
usvan lailla minä verhosin maan.
Korkeuksiin minä pystytin asuntoni,
valtaistuimeni oli pilvipatsaassa.
Minä yksin kiersin ympäri taivaankaaren
ja kuljin syvyyksien syvimmillä pohjilla.
Meren aallot ja kaiken maan,
kaikki kansat ja kansakunnat minä otin hallintaani.
Niiden joukosta etsin lepopaikkaa,
kansaa, jonka perintömaille asettuisin.
Silloin sain kaiken luojalta käskyn,
hän, joka minut loi, antoi minulle rauhaisan sijan.
Hän sanoi: »Asetu Jaakobin heimon pariin,
Israel olkoon sinun perintöosasi.»
Jo ennen aikojen alkua hän loi minut,
enkä minä katoa aikojen mentyä.
Minä palvelin hänen edessään pyhäkköteltassa
ja sain pysyvän sijan Siionista.
Rakkaasta kaupungistaan hän antoi rauhaisan asunnon,
Jerusalemissa on minun valtani keskus.
Minä juurruin kunniakkaaseen kansaani,
sain perintöosakseni Herran oman maan.
Minä kasvoin korkeaksi kuin Libanonin setri,
kuin sypressi Hermonin vuorella.
Minä ylenin kuin En-Gedin palmu,
kuin Jerikon ruusut
tai tasangon vihanta oliivipuu,
minä kasvoin korkeaksi kuin plataani.
Niin kuin kanelipuu, kuin piikkibalsamipensas,
kuin paras mirha minä levitin tuoksuani,
kuin galbaanihartsi, kuin onyksikotilo tai mastiksipihka,
kuin savuava suitsuke pyhäkköteltassa.
Minä levitin oksani kuin pistaasipuu,
ja ne oksat olivat ihanan kauniit.
Minä versoin kuin lehtevä viiniköynnös,
ja kukkani tuottivat runsaasti ihanaa hedelmää.
{ Minä olen puhtaan rakkauden, Herran pelon,
tiedon ja pyhän toivon äiti.
Minä annan nämä ikuiset lahjani lapsilleni,
kaikille, jotka Herra valitsee.}
Tulkaa luokseni, te, jotka kaipaatte minua,
ja ravitkaa itsenne minun antimillani.
Jo ajatuskin minusta on hunajaa makeampi,
ja omilleni maistun makeammalta kuin mesikakku.
Jotka minua syövät, niiden nälkä kasvaa,
jotka minua juovat, janoavat yhä lisää.
Joka minua kuulee, ei joudu häpeään,
joka minua seuraa, välttää synnit.
Viisaus ja laki
Kaikki tämä on sanottu Korkeimman Jumalan liiton kirjassa,
laissa, jonka Mooses antoi meille,
perinnöksi Jaakobin seurakunnalle.
{ Ammentakaa väsymättä voimaa Herrasta,
pitäkää hänestä kiinni, niin hän vahvistaa teitä.
Herra, Kaikkivaltias, on ainoa Jumala,
hän on meidän pelastajamme, ei kukaan muu.}
Laki tulvii viisautta kuin Pison vettä,
kuin Tigris kevään sadonkorjuun aikaan.
Se vuodattaa ymmärrystä kuin tulviva Eufrat,
kuin Jordan elonleikkuun päivinä.
Se vyöryttää opetustaan kuin Niili vesiään,
kuin Gihon viininkorjuun koittaessa.
Ensimmäinen ihminen ei viisautta saavuttanut,
ja yhtä vähän yltää siihen viimeinenkään,
sillä sen ajatukset ovat merta laajemmat,
sen mietteet syvemmät kuin syvin meri.
Jeesus, Sirakin poika, viisauden opettajana
Minä olen virran vähäinen haara,
puutarhan kastelukanava.
Minä sanoin: »Ryhdyn kastelemaan puutarhaani,
annan taimilleni runsaasti juotavaa.»
Mutta kanavani kasvoi virraksi,
ja virrastani tuli meri.
Aamunkoiton lailla on opetukseni levittävä valoaan,
minä ulotan sen loisteen kaukaisiinkin maihin.
Opetukseni virtaa eteenpäin kuin profeettojen sanat,
minä jätän sen perinnöksi tuleville polville.
Huomatkaa tämä: en ole uurastanut vain itseäni varten
vaan kaikkien niiden hyväksi, jotka haluavat oppia viisautta.
