Olisitpa oma veljeni!
Neito:
Olisitpa oma veljeni,
äitini imettämä!
Saisin suudella sinua kun kohtaamme,
eikä kukaan moittisi minua.
Saisin ottaa sinut mukaani,
saisin viedä sinut äitini taloon.
Siellä sinä opastaisit minua
ja minä antaisin juodaksesi maustettua viiniä
ja granaattiomenoitteni mehua.
Hänen vasen kätensä on pääni alla,
hänen oikea kätensä hyväilee minua.
Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt:
älkää häiritkö rakkauttamme,
älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!
Rakkaus on väkevä kuin kuolema
Muut:
Kuka tuolta tulee? Kuka saapuu autiolta kedolta
rakastettuunsa nojaten?
Neito:
Omenapuun alla minä herätin rakkautesi,
siellä, missä sinä sait alkusi,
siellä, missä äitisi alkoi sinua odottaa.
Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,
virran tulva ei vie sitä mukanaan.
Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat
rakkauden hinnaksi,
hän saisi vain toisten pilkan.
Veljet kiusoittelevat sisartaan
Muut:
Meillä on pikkusisar,
jolla ei vielä ole rintoja.
Mitä me teemme sisarellemme,
kun häntä aletaan kysellä?
Jos hän olisi muuri,
hopeasakaroin sen varustaisimme!
Jos hän olisi ovi,
vahvistaisimme sen setrilaudoin.
Neito:
Muuri minä olenkin,
ja rintani ovat kuin tornit!
Mutta kun rakastettuni tulee,
olen antautumaan valmis.
Salomolla oli viinitarha
Mies:
Salomolla oli viinitarha
Baal-Hamonissa.
Sen hedelmistä maksaisi kuka vain
tuhat sekeliä hopeaa,
ja siksi kuningas
pani sinne vartijat.
Minun yksin on oma viinitarhani.
Pidä tuhantesi, Salomo!
Vartijoillekin anna parisataa!
Tule, rakkaani!
Mies:
Rakkaani, puutarhan kukka,
kaikki odottavat kutsuasi.
Kutsu minut!
Neito:
Tule, rakkaani!
Riennä kuin gaselli,
kuin nuori peura
tuoksuville vuorille!
