Punaisenmeren ylitys
Mutta jumalattomia viha ahdisti
säälimättä loppuun asti,
sillä Jumala tiesi heidän tulevat tekonsa:
ensin he kyllä päästivät israelilaiset pois
ja jopa kiirehtivät heitä lähtemään,
mutta sitten he tulivat toisiin ajatuksiin
ja ryhtyivät takaa-ajoon.
Vaikka he vielä pitivät valittajaisia
ja itkivät vainajiensa haudoilla,
he saivat taas päähänsä mielettömän ajatuksen:
he lähtivät ajamaan takaa niitä,
joita juuri olivat rukoilleet lähtemään pois,
riensivät kuin karkureiden perään.
Oikeamielinen, väistämätön kohtalo
ajoi heidät tähän äärimmäisyyteen
ja sai heidät unohtamaan, mitä oli tapahtunut,
jotta heidän rangaistuksensa tulisi täyteen
ja he kokisivat loputkin kärsimykset.
Sinun kansallesi oli varattu ihmeellinen vaellus,
noita toisia odotti kummallinen kuolema.
Koko luomakunta muotoutui uudelleen,
sen ominaisuudet muuttuivat
sinun määräystesi mukaan,
jotta palvelijasi välttäisivät vaaran.
Kansa näki, kuinka pilvi suojasi leiriä
ja veden alta paljastui kuiva maa,
kuinka Punaisestamerestä aukeni tasainen tie,
rajuista aalloista erottui viheriöivä keto.
Sitä he kulkivat, sinun kätesi suojaama kansa,
ja he saivat nähdä suuria ihmetekoja.
He iloitsivat kuin laitumelle viedyt varsat,
he hyppivät kuin karitsat
ja kiittivät pelastajaansa – sinua, Herra.
Heillä oli yhä mielessään,
millaista vieraan kansan parissa oli ollut,
miten maasta sikisi hyttysiä eikä maaeläimiä
ja miten virta kalojen sijasta
sylki esiin massoittain sammakoita.
Kun he sitten himoitsivat herkkuruokia
ja pyysivät sellaisia syödäkseen,
he näkivät lintujen syntyvän uudella tavalla:
merestä nousi viiriäisiä,
ja heidän nälkänsä helpottui.
Tylyt isännät joutuivat tuomiolle
Synnintekijät saivat rangaistuksensa,
kun heitä ensin oli varoitettu rajuilla salamoilla.
Oikein oli, että he kärsivät tekojensa tähden,
olivathan he kohdelleet vieraitaan
kuin pahimpia vihollisia.
Toiset eivät olleet ottaneet kotiinsa
tuntemattomia matkamiehiä,
nämä taas olivat orjuuttaneet omat vieraansa,
jotka olivat tehneet heille hyvää.
Eikä siinä kaikki:
nuo toisetkin joutuvat aikanaan tuomiolle,
koska kohtelivat vieraitaan vihamielisesti,
nämä taas järjestivät vierailleen juhlia
ja myöhemmin, siitä huolimatta
että heillä oli yhtäläiset oikeudet,
panivat heidät ankaraan pakkotyöhön.
Niinpä sortajia lyötiin sokeudella,
niin kuin noita toisia, jotka olivat hurskaan ovella:
pohjaton pimeys ympäröi heidät,
ja jokainen hapuili tietä kotiovelleen.
Aineet vaihtoivat ominaisuuksia
Harpunsoitossa rytmi vaihtelee,
mutta sointi ei muuksi muutu.
Samoin vaihtuu aineiden rakenne.
Tämä on selvästi nähtävissä
siitä, mitä aikanaan tapahtui:
maaeläimet muuttuivat vesieläimiksi
ja uiden liikkuvat nousivat maalle,
tulen voima vahvistui vedessä
ja vesi unohti sammutuskykynsä.
Silti liekit eivät korventaneet
niiden keskellä kulkevien eläinten arkaa lihaa
eivätkä sulattaneet taivaasta tullutta ruokaa,
jään näköistä, herkästi sulavaa ravintoa.
Päätössanat
Herra, kaikilla teoillasi
olet nostanut kansasi suuruuteen
ja korottanut sen kunniaan.
Et ole unohtanut meitä, olet auttanut
aina ja kaikkialla.
