Sálbma 35
Davida sálbma.
Hearrá, dubme daid
geat vašuhit mu!
Soađa daiguin geat sohtet muinna.
Dohppe vearjjuid ja galbba,
boađe munnje veahkkin!
Váldde sáitti ja soahteákšu,
mana daid vuostá
geat doarrádallet mu.
Cealkke mu sillui:
“Mun lean du bestojupmi.”
Divtte bilkiduvvot
ja šaddat heahpanit daid
geat bivdet mu heakka.
Divtte gáidat ja heahppášuhttojuvvot
buohkaid geat dáhttot munnje bahá.
Vare sii livčče dego sáđut biekkas,
go Hearrá eŋgel nordada sin eret.
Šaddos sin geaidnu seavdnjadin
ja njaláhassan,
doarridehkos sin Hearrá eŋgel.
Almmá siva haga sii lebbejedje
fierpmiset mu ovdii,
rogge mu várás bivdorokki.
Vare vuordemeahttun
lihkuhisvuohta deaividivččii sin,
ja sii ieža darvánivčče dan fierbmái
maid leat lebben,
vare sii ieža gahčašedje sorbmái!
Muhto mun ávvudan Hearrás
ja illudan su bestojumis.
Mu siskkildas čuorvu:
Hearrá, gii lea du veardásaš?
Don beasttát vártnuheami das
gii lea sutnje menddo gievra,
don gájut váivváša
ja geafi das gii speadjá.
Vearreduođašteaddjit čuožžilit
ja jerret mus dakkáriid
maid mun in dieđe.
Sii mávssahit buori baháin,
mun lean ollásit hilgojuvvon.
Mun gárvodin horstta
go sii ledje buohcamin,
mun váivvidin iežan fástudemiin.
Mun rohkadallen gomuoivviid
dego ustiba dahje vielja ovddas.
Mun vázzen guvrril,
morašbiktasat gárvun,
dego dakkár gii morašta eatnis.
Muhto go mun suibon,
de sii čoagganedje ilus,
sii bohte ovttas časkit mu
almmá mu dieđekeahttá.
Sii gaikkodedje ja gazzo.
Ipmilmeahttumat bilkidit
ja hiddjidit mu,
sii gižahit munnje bániid.
Man guhká don áiggut
geahččat dán, Hearrá?
Gájo mu gaikkodeddjiin,
beastte mu heakka ledjoniin!
Mun giittán du
stuorra čoakkalmasas,
máinnun du
eatnat olbmuid searvvis.
Ale divtte
behtolaš vašálaččaid
vuoitit mu ja illudit das.
Ale suova daid geat almmá siva haga
vašuhit mu,
beassat časkit čalmmi bilkidemiin.
Sii eai sártno ráfi,
muhto hutket behttosa
eatnama jaskes olbmuid vuostá.
Sii cagget njálmmi galljin
mu vuostá ja čurvot: “Aiddo muttát!”
Sii dadjet:
“Dehan de beasaimet oaidnit dán
iežamet čalmmiiguin!”
Hearrá, don leat oaidnán dán buot,
ale šat oro jávohaga!
Hearrá, ale leage mus guhkkin.
Čuožžil gozihit mu vuoigatvuođa!
Mu Ipmil ja Hearrá, jođit mu ášši.
Dubme mu rievttuid,
Hearrá, mu Ipmil,
ale suova mu vašálaččaid vuoitit.
Ale divtte sin dadjat
váimmusteaset:
“De manai nugo mii sávaimet!”
Ale divtte sin beassat dadjat:
“Mii leat njielastan su!”
Divtte daid geat illudit
mu lihkuhisvuođa dihte,
šaddat heahpanit ja bilkiduvvot.
Divtte daid geat čevllohallet
mu vuostá,
oažžut gárvuneaset gudnehisvuođa
ja heahpada.
Muhto vare dat geat sávvet
munnje vuoigatvuođa,
beasašedje ávvudit ja illudit.
Sárdnoset sii álo: “Stuoris lea Hearrá!
Son suovvá bálvaleaddjásis ráfi.”
Mu njuovčča sárdnu
du vanhurskkisvuođa,
rámida du geažos beaivvi.
